tiistai 4. lokakuuta 2016

4/10








Ylppärit sekä heti perään isketty koeviikko selätetty. Nyt taitaa olla se hetki jolloinka pitäis osata taputtaa itseään selkään ja todeta "hyvää työtä minä", mutta se tuntuu olevan niin kaukana omasta mielentilastani. Normaalisti ihmisen yrittäessä parhaansa lopputulokseen pitäisi osata olla tyytyväinen. Ei, en osaa. Ehkä joku toinen olisi tilanteessani tyytyväinen, mutta minulle ei riitä hyvä suoritus. Jos johonkin tähtään, niin alisuoriutuminen ei ole vaihtoehto. Välillä itsekin tajuan vaativani liikoja, mutta kunnolliset tavoitteet saavat minut oikeasti paiskimaan töitä. Vaan nyt motivaatio näyttää nollaa...kiitos distressi.
Jotenkin kuvittelin että kaikkien näiden suoritusten jälkeen saisin unohtaa stressin ja keskittyä elämään koulun ulkopuolella. Vaan ei se ole vieläkään hävinnyt. Murehdin asioita, joita ei ole vielä edes tapahtunut tai joita en normaalisti edes murehtisi. En ymmärrä miten pääni on voinut mennä tästä kaikesta niin sekaisin. Ehkä pelkkä abin elämä ei ole niin hankalaa, mutta abin, valmentajan, tyttöystävän, tyttären sekä siskon elämä tuntuu välillä potkivan päähän enemmän kuin mitä jaksan ottaa vastaan. Kuitenkin pää toimii vielä ja ollaan siitä nyt sitten kiitollisia. Ehkä ajan ja levon kanssa tämänhetkiset fiilikset keventyvät.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Ylppärit


Nyt jotain muuta ajateltavaa! Viimeisen kuukauden ajan oon elänyt naama kiinni koulukirjoissa, sillä ylppärit on ihan nurkan takana ja koeviikkokin alkaa heti ensi viikolla. Aikaisemmin en kokenut niin suurta stressiä ylppäreiden takia, mutta siinä samalla kun aika vähenee, vähenee myös mun usko omaan osaamiseeni. Lisäksi lätkäkausi on alkanut ja keskiviikkona oli Peliittojen ensimmäinen kotipeli (jossa myös me cheerleaderit oltiin mukana). Voi siis varmaan päätellä, että mun arki on ollut yhtä hullun myllyä. Tämän viikon ainoa "ei niin kiireinen päivä" oli eilen, kun sain pitkästä aikaa viettää aikaa V:n kanssa. Meidän cheerjoukkue oli saanut kutsun Teit meistä kauniin - elokuvan yksityisnäytökseen, jonne sitten mentiin yhdessä V:n ja muun tiimin kanssa. Ei ollut ehkä omaan makuun sopiva elokuva, mutta pakkohan se oli käydä katsomassa koska Heinola.
      Koska mä olen itse sellainen henkilö, joka stressaantuu todella helposti, niin olen yrittänyt keksiä keinoja, millä voisin parantaa mun koulumotivaatiota ja lievittää stressin tuntemuksia. Ajattelinkin nyt listata teille muutaman tipsin jos vaikka joku toinenkin hyötyisi näistä :

1. Nuku hyvin ! - Itse koen lukemisen tosi uuvuttavaksi ja väkinäiseksi jos yöllä on nukuttu huonosti.                              Jos unta ei yöllä tullut tarpeeksi, niin jopa 15-30 min päikkärit auttaa jaksamaan. Ja                              se herätyskello kannattaa myös laittaa päälle, ettei "pienet päikkärit" venähdä
                             parin tunnin mittaisiksi (niinkuin itselläni välillä on käynyt).

2. Luo mukava lukuilmapiiri - Huoneen sotkuisuus, ilman tunkkaisuus ja jopa päällä olevat vaatteet     voi luoda epämukavan olon. Parasta on siis ennen lukemista siivota oma "työpiste" ja luoda itselleen mahdollisimman mukava olo, jotta lukeminen olisi miellyttävämpää. Itse teen aina niin, että ennen lukemista petaan sängyn, avaan ikkunan ja tuon juotavaa/syötävää huoneeseen. Lisäksi yleensä vaihdan mahdollisimman löysät ja mukavat vaatteet päälle jottei mikään varmasti purista tai ahdista. 

3. Aikatauluta lukeminen - Älä anna kouluhommien kasaantua vaan yritä jaotella tehtäviä eri päiville. Itselläni aikataulutus toimii tosi onnistuneesti! Olen aikaisemmin tottunut jättämään kaikki tehtävät ja lukemiset sinne kuuluisaan viimeiseen iltaan, mutta nyt kun hommaa on ihan tolkuttomasti, ei kaikkea vaan voi tehdä kerralla. Olen nyt jopa ensimmäistä kertaa ottanut käyttöön joululahjaksi saamani kalenterin, jonne olen voinut suunnitella viikon lukuaikataulun. Toimii!

4. Pidä taukoja - Ei siitä lukemisesta tule mitään, jos yrittää tankata kaiken tiedon kerralla. Kannattaa siis suunnitella pitävänsä tauot esimerkiksi aina isompien kappaleiden välissä tai tietyn sivumäärän jälkeen. 

5. Laita puhelin pois näkyvistä ! - Varmaankin viimeisen vuoden aikana olen omaksunut tavan, että sitä puhelinta pitää aina vilkaista kesken lukemisen. EI PIDÄ! Siinä kohtaa kun "vain nopeasti vilkaisee puhelinta" tietää ettei kirjaa tule kuitenkaan luettua ainakaan seuraavaan puoleen tuntiin. Kaikkien houkutusten välttämiseksi kannattaa pitää puhelin äänettömällä ja jopa kokonaan poissa näkökentästä. 

6. Selvitä mielipahat - Kaikki ylimääräinen draama tulisi selvittää ennen kokeita, sillä lukiessa ajatus lähtee helposti karkailemaan, varsinkin jos jokin ikävä asia pyörii mielessä aktiivisesti. Lukeminen on paljon antoisampaa, jos kaiken focuksen pystyy keskittämään kirjan tekstiin. Noloa myöntää, mutta itselläni myös toimii ne hetkelliset itkupotkuraivarit, joidenka aikana voi kirota pahaa mieltään. Hetken kiukkuamisen jälkeen keskittyminen on taas paljon helpompaa :D 

Toivottavasti edes joku kokee nämä tipsit tarpeellisiksi. Nyt pänttääminen jatkuu vielä hetken, mutta muuten päivän luku-urakka on aikalailla selätetty. Huomenna jatkuu täydellä teholla hyvin nukutun yön jälkeen ! 

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Sateisia päiviä ja huoli tulevaisuudesta











Sateisia päiviä ja huoli tulevaisuudesta...Niin kai tätä viikkoa voisi kuvailla. Aloitin lukion viimeisen vuoden keskiviikkona ja oikeasti olin innoissani kouluun menemisestä. Kuitenkin mitä enemmän olen istunut tunneilla ja kuunnellut neuvoja tulevia yo-kokeita varten (itselläni ekat kokeet 35 päivän päästä) , sitä enemmän innostus laski ja stressi alkoi puskemaan tilalle. Onneksi olen ollut suht kiireinen kaikkien muidenkin asioiden äärellä, joten stessaaminen ei ole ollut viikon ainoa aktiviteetti. Perjantaina juhlimme kaverini 18v synttäreitä 20-luvun tapaan ja lauantaina vietin aikaa poikaystäväni kanssa.
Stressi on siitä kiero, että sitä ei pääse pakoon. Välillä tuntuu, että kun yrität syrjäyttää jonkin mieltä painavan asian hetkeksi, samalla sekunnilla esiin tulee uusia ikäviä asioita. Huolilta ei voi välttyä. Ihmiset tekevät tyhmiä asioita ja välillä elämä vain potkii päähän. Niimpä kaiken loputtoman surkuttelun jälkeen taidan mieluummin keskittyä kaikkiin niihin positiivisiin asioihin mitä on tullut ja tulee vastaan. Esimerkiksi tämän viikon pelastivat ns. pienet ilot, kuten uuden meikkitilauksen saapuminen, vanhojen tuttujen näkeminen, kalamarkkinoiden muikut sekä pienet hellyydenosoitukset...:)
Kyllä näistä vastoinkäymisistä selvitään.